Tie metsään ja takaisin + Vapaa kaikille

[Suruhuntu]

Poe

Poe kävelee metsässä aina välillä pysähtyen piirtämään luonnoksia. Vilkaisten sivuilleen, Poe ei näe ketään maisemissa eikä tunne ketään lähettyvillä ainakaan toistaiseksi. Poe sulkee silmänsä ja irvistää hieman ja tuon kyljistä pulpahtaa pienet ruskea vihreät siivet. Heilutellen niitä sivuille jättäen ne sitten holtittomasti taakse levälleen pistämättä niitä suppuun tuo jatkaa matkaansa metsässä. Poe katsahtaa maahan sivulleen ja näkee valkoisen jäniksen. Ilahtuen tuo kyykistyy ojentaen kätensä jänistä kohti. Saadessaan viimein jäniksen luottamuksen Poe vetää pikkueläimen lähemmäksi itseään ja kaivaen laukusta salaattia. Piakoin Poe on saanut uuden seuralaisen joka aluksi seurasi tuota vierellä ja nyt tyytyväisen oloisena on Poen kannettavana. Poe huokaa itsekseen Ensin ne on niin suloisia ja lopulta joudut niiden hyötykäytettäviksi.. Poe pysähtyy tiellä kävellen sivuun istuutuen valtavan puun viereen nojaten siihen. Poe kaivaa laukusta leivän katsoen sitten Jänistä. Hymyillen hieman lilan kaulahuivin alta poe ottaa salatin leivän välistä tarjoten sen jänikselle sylissään. Ajatellen itsekseen jo iltaruskon valaisemassa metsässä, tuo uskoo kuulleensa jonkun laskeutuvan tai ainakin liikkuvan lähellä. Se oli varmaankin vain joku lintu.. varmaan tunturipöllö. Poe vakuuttaa itselleen, kumminkin pysyen hieman valppaana vetäen siivet takaisin sisäänsä, mikä on vähemmän mukavempaa kuin päästää ne esiin. Hengittäen sitten hieman hermostuneena Poe nousee ylös nostaen jäniksen syliinsä ja katsoen äänen suuntaan. " Oh.. " Poe henkäisee nähdessään esin tulijan.

Donna toki datte tada hitoride..

[Huurre]

Valkoinen jänis loikkaa maahan Poen sylistä ja pinkaisee nopeasti kauemmas metsän suojiin. Lohikäärme hätkähtää ja katsoo anteeksipyytävänä maahan. "A-anteeksi, en tajunnut että säikäytän sen jos tulen lähemmäs.." Lohikäärme nostaa päänsä ja katselee toista. "Täälläpäin ei ole kovinpaljoa ihmismäisiä olentoja näkynyt. Minun nimeni on Kora." Kora viskaa hieman päätään ja asettelee pitkiä sulkasiipiä tiiviisti kylkiä vasten. Kora on, kuten useimmat muutkin tässä metsässä, etsimässä ruokaa täältä, sillä tämä on lumiseksi metsäksi melko hedelmällinen. Kun Kora kääntyy hieman sivuttain nuuhkiakseen ilmaa ja etsiäkseen jotain syötäväksi kelpaavaa, niin Poe huomaa jotain. Koran selässä, harjasten ja siipien peittämä istuu valkohäntäinen poika.

[Minamoto Agarei]

Pitää lämmintä kaulahuivia kaulallaan raapustaen kynällä piirrustusta pieneen pikimustaan vihkoon tämän viirusilmät liikkuen sivulta toiselle tämän pieni pinkki nenä nuuhkien ympäristöä. Heiluttelee häntäänsä ja nähdessään Poen tämä käy lätäksi Koran selässä paljastaen hieman Hampaitansa. Pysyy hiljaa heilutelleen kolmea valkeana kiiltävää kristallinkaunista häntäänsä.

[Huurre]

Kora katsahtaa hieman anteeksipyytävänä Poe'a ja ravistelee sitten Agarein maahan. Agarei laskeutuu kevyesti maahan. "Älä nyt, ensimmäistä kertaa taas moneen viikkoon joku, joka osaa varmasti puhua, ja sinä olet epäluuloinen." Kora hymyilee, mutta koska tuo on lohikäärme, hymy näyttää pikemminkin suden irvistykseltä. "Minä hankin lounaan, odottele sinä täällä ja tee vaikka nuotio odotellessasi." Vastauksia odottamatta Kora jättää nuo kaksi, ponkaisee lentoon ja on pian kadonnut lumisten puiden taakse.

[Minamoto Agarei]

Istahtaa ja nappaa vihkonsa ruveten raapustamaan jotain vihkoon hiljaisena edes katsomatta toiseen ihmiseen.

[Suruhuntu]

Poe

Perääntyen paikalle ilmestyneistä Poe hätkähtää toisten irvistyksistä. Tämänkö takia en saanut lähteä kauaksi Senpai.. Poe perääntyy vielä vilkaisten epäluuloisesti olentoa jota ei tunnista. Koraksi esittäytynyt lohikäärme on kadonnut ja nyt joku raivopuoli vesikauhuinen otus seisoo tuon edessä. Oi miksi pitikään lähteä näin kauaksi.. Poe ryhdistäytyy, mutta hetken kun puusta tippuu lunta tuon keskittyminen katoaa. Ehkäkin molempien katse kääntyen puuhun Poe ei aikaille vain käyttää tilaisuuden hyväksi ja juoksee pois. Riskien ottaminen täällä on liian vaarallista. Enkä halua joutua kuulusteluun. Poeta ei näy ja tuon juostessa lumen läpi jalanjäljet peittyivät kinoksiin. Tosin kauempana ehkä tuon jalanjäljet vielä näkyvät..

// Tuli tässä mieleen, että te ette taida ikinä ollu kuuleet vuoro roolipelaamisesta. Se tekee ropesta vaikeaa jos tollalailla ropettaa. Vuorot on hyvät, koska sitten on helppo seurata. Esim. jos tulee taistelu ja kaks muuta hyökkää keskenään, toinen osapuoli ei ehdi tehdä mitään. Autohittauksestakin pitäis puhua ja mättööstä jne. Se nimittäin ärsyttää hieman. Nyt seuraavat vuorot menee niinkuin alussa osallistujat. Minä, Huurre ja Minamoto Agarei. Nyt on siis Huurteen vuoro. Kiitos ja loppu. Vois myös aina laittaa sinne ylös roolipelaaja sillä toisen on vaikea tietää kenellä ropettaa. Esim, Minamoto vois nyt pelata snowbringerillä vaikka näyttääkin pelavan Agareilla. Fiksu roolipeli on hauskaa ja siistiä. Pitää laittaa roolipeli sääntöihin.

[Huurre]

Kora

Kora nostaa viisi valkoista, isoa lintua siipiensä alle, kantaen niitä siivillään ja lähtee hölkkäämään. 'Puhdistan nuo sulat myöhemmin niitten verestä.' Hetken kuluttua Kora törmää Poen jälkiin, muttei lähde tuon perään. Hieman ihmetellen tuo saapuu Agarein luokse. "Pelottelit varmasti hänet pois." Agareihin kohdistuu kylmä katsahdus Koralta samalla kun tuo tekee nuotion katkaisemalla puusta ison oksan, katkomalla se osiin ja laittamalla siihen liekit magialla. Sitten Kora kynii linnut nopeasti ja asettaa ne paistumaan tulen luo. Kora itse asettuu puun juurelle katselemaan oman hengityksensä huuruamista ja nuotion savun kohoamista ylös samalla kun sukii siipiään hieman.

[Minamoto Agarei]

Minamoto Agarei

Peittää päänsä punastuneena vihkonsa taakse ja jatkaa raapustamista hetken sitten ruveten nyyhkyttämään.

[Suruhuntu]

Poe

Poe on juossut jo kauaksi toisista. Poe pysähtyy hetkeksi hengähtämään, tuon katsoessa ylös tuo näkee Koran lentämässä puiden yllä suuntaan missä Poe oli nuo tavanneet. Poe jatkaa matkaa kävellen olettaen ettei toiset enään seuraa tuota. Poe istahtaa maahan, illan jo pimeten Poen nälkä yltyy. Pää polvissa Poe voihkii itsekseen, miksei tuo vain pysynyt lähellä järveä, tuo on yksin, nälissään. Mikä voisi olla pahempaa? Poe ei kumminkaan ryhdy metsästäjäksi, vaan jää istumaan tuohon. Senpaikin on varmaan huolissaan, en selviä tästä selityksin.. Jänis johon Poe oli matkalla tutustunut loikkii puiden takaa tuon luokse kallistaa päätään katsoen Poeta. " Anteeksi, ei ole enään ruokaa tarjottavana.. olen myös eksinyt. " Poen ääni madaltuu äkisti, Poe nieleskelee hetken katsoen sitten Jänistä joka loikkii pois. Sinne meni sekin ystävä.. Poe on jo jonkun aikaa istunut tuossa samassa paikassa nojaten puuhun. Tuon tila on heikentynyt, nuoren kokemattoman Dragonoidin vastustus kyky on heikompi kuin ihmisellä. Poe aivastaa äänekäästi, varmaankin lämpötila on laskenut monellakin asteella. Äkisti tuo sama jänis loikkii takaisin ja nyt tuolla kokonainen perhe kunta mukanaan. Poe katsoo noita erittäin ihmeissään. Sen kummemmin varoittamatta jänis loikkaa Poen syliin ja muut jänikset ympäroivät tuon. Onkohan tämä jokin jänisten tapa pysyä lämpimänä..? Poe ajattelee hieman nolona katsoen 3 jänistä sylissään. Voisi ehkä sanoa, että tuo on noiden valkoisten elukoiden peitossa, sillä kaksi makaa tuon jalkojen päällä. Yksi roikkuu olkapäästä neljä nojaa tuon kylkiä vasten ja yksi makaa pitkittäin tuon polvien päällä. Tuota hullumpaa näkyä ei varmaankaan voisi olla. Poe ei uskalla liikahtaa ja tuon naama on ihan punainen noloudesta. Jos Senpai poistuu järveltä järvi jää vahtimatta ja tuo varmaan suuttuisi enemmän ja luulee, että olen taas ystävystynyt saaliin kanssa. Poe voihkaisee tuijottaen taivaalle. Ei ainakaan ole kylmä enään.. Poe päättää jäädä yöksi metsään ja palaa sitten aamulla kun on valoisaa takaisin. Hiljaa lunta tippuu taivaalta maahan, kuun valaistessa himmeästi aluetta missä Poe lepää.

[Huurre]

Kora

Kora nousee ylös ja menee Agarein luo. "A-anteeksi.." Tuo näyttää nolostuneelta. "Oli se varmaan minun vikani.." Kora antaa Agareille yhden paistuneista linnuista, asettuen sitten itsekin syömään lintua. "Noh.. Se ihminen näytti kovin nuorelta.. Toivottavasti hän pärjää. En usko että hän on sen laitoksen jäsen." Kora näyttää miettiväiseltä, kunnes havahtuu hieman. "Luuletko että meidän pitäisi tarkastaa että hänellä on kaikki hyvin?" Kora kysyy sitten empien. Hengitys huuruaa entistä enemmän illemmalla, nuotio risahtelee hiljaa. Kora pörhistää sulkiaan pysyäkseen lämpimämpänä.

[Minamoto Agarei]

Tämä Mölli ei osaa kirjoittaa nimeään ensin.
Minamoto Agarei

Nappaa linnun asettaen vihkon reppuunsa. Järsii linnun torahampaillansa nuollen sormenpäänsä ja nousten seisomaan. Kora ottaa tuon myöntymisen merkkinä kun tämä nousee tuon selkään hieman hytisten. Nappaa vihkonsa ruveten tuhertamaan, tämän kirkkaanhopeat hiukset kiiltävät lumessa kun tuuli alkaa pauhaamaan. Koran selästä kuuluu vaimeaa muminaa " Myrsky lähenee.. Mennään pois ".

[Suruhuntu]

Poe

Hiljainen tuuli on kääntynyt jo aika kovaksi. Poe avaa silmänsä, tuo on edelleen jänisten saartamana. Myrsky ei aikaile, metsän eläimetkin huomaavat sen. Jänikset lähtevät pakoon Poe hyvästellen nuo. Voi ei.. ei ole suojaa! Poe lähtee juoksemaan pimeässä yrittäen etsiä suojaisen paikan. Huonoksi onnekseen Poe juoksee polulta pois, tuuli käy koko ajan jäätäväksi. Äkisti Poe kompastuu Paksuun juureen ja kaatuu juurakon takana olevaan kuoppaan jossa on kiviä. Poen jalka revähtää kovan juoksun takia ja tuo jää makaamaan matalaan kuoppaan. Ah.. yritä.. pysyä tajuissa. Perhana sattuu..! Kuolen jos menetän tajuntani.. sattuu.. Poen ottauessa käsillä itsensä vastaan kivikkoon tuon käsiin tulee haavoja ja kasvoihin verinaarmuja. Poe ei onnekseen lyönnyt päätään pahasti, mutta on silti menettämäisillään tajuntansa.

[Huurre]

Kora

Maata katsellaan haravoiden Kora lentelee paljaiden puiden yllä etsien poikaa jonka nuo aikaisemmin tapasivat. Tuuli on jo sen verran voimakas, että vaikka Agarei sanoisikin jotain tuolle, tuo ei kuule tuulen ulvonnan läpi. Äkkiä Kora huomaa tummaa lunta vasten, luultavasti sen aikaisemman pojan? Taitavasti siipiään suipistaen lohikäärme kääntyy syöksyyn, liitäen kallellaan ja napaten pojan etujalkoihinsa hieman kovakouraisesti. Raskaasti ponnistellen tuo onnistuu nousemaan ilmaan, vaikka osuukin pieniin oksiin puista. Päästyään puiden yläpuolelle Kora kääntyy myrskystä poispäin, missä tietää erään myrskynsuojan olevan ja lähtee nopeasti lentämään. Etujaloissaan Kora kantaa varovaisesti poikaa, mutta poika näyttää menettäneen tajuntansa. No jaa, ehkä hänen on mukavampi olla taintuneena tälläisen lentomatkan aikana.. Kora miettii, sillä vaikka tuo yrittääkin kantaa poikaa varovasti ja satuttamatta, poika saattaa olla melkoisilla ruhjeilla tämän jälkeen. Toivottavasti kynteni eivät satuta häntä.
Hetkisen kuluttua Kora laskeutuu lumiselle aukealle, kannatellen yhä tajutonta, mutta jo elpyvää poikaa yhdessä etujalassaan. Tasapainoon päästyään tuo syöksähtää päin lumista kumpua, rikkoen ohuen jäisen seinän ja saapuen pieneen, mutta lohikäärmeenmentävään, luolaan. Agarei hyppää ketterän tottuneesti alas Koran selästä. Kora laskee pojan maahan seinää vasten ja nostaa sitten kiven niin, että luolan suuakko tukkiutuu osittain ja viima ei pääse sisään, mutta ilma kiertää. Toivottavasti Agarei ei suuttunut, kun otin pojan mukaan, hänhän olisi kuollut muuten..

// Henkilöt on siis jonkinlaisessa luolassa, joka toimii joskus Koran ja Agarein jonkinlaisena myrskynsuojana.

[Minamoto Agarei]

Astelee sulavasti luolan keskelle tihrustaen vihkoonsa jotain, yhtäkkiä kuin tyhjästä luolaan ilmestyy hieno pienenkokoinen tulivuori josta huokuu lämpöä luolaan. Tämä istuu tulivuoriastian viereen napaten repustansa kalanraadon ruveten kypsentämään sitä.

[Suruhuntu]

Poe

Poe havahtuu nostaen kätensä pään päälle. Sattuu.. he-hetki, missä oikein olen..!? Poe kohottaa kasvojaan nähden sitten saman kaksikon kuten aikaisemmin. " MITÄ..!? " Poe aloittaa aika vihaisesti ääntään korottaen, mutta hiljenee nopeasti. He pelastivat henkeni, miksi oikein huudan? Poe rauhoittuu hieman, " Kiitos, pelastitte minut.. " Poe vetää polvensa lähemmäksi halaten niitä. " Senpai.. " Poe mutisee. Hän tulee olemaan erittäin vihainen.. Tuo on peloissaan, mutta myös helpottunut että on yhä elossa. Tosin vaikka Kora ja oudolta näyttävä poika pelasti tuon ei Poe näytä minkäänlaista halua kommunikoida noiden kanssa. Ei tässä mitään selitettävää ole.. en edes tiedä missä olen. Poe masentuu vielä enemmän, mutta nähdessään luolaan ilmestyneen pienikokoisen tulivuoren tuon kiinnostus keskittyy siihen aluksi. Tosin tuo vaipuu taas masentaviin ajatuksissaan siittä, mitä tapahtuukaan kun tuo palaa järvelle. Selvästi Poella ei ole minkäänlaista itseluottamusta.