One small fairytale +

[Suruhuntu]

Poe

Väsyttää.. Poe voihkaisee itselleen istahaen järven reunalle. Aurinko oli paistanut pitkästä aikaa kirkkaana, josta johtuen lumi oli hieman sulannut eikä ole kuin hieman nilkkoja upottava. Poella on tuo tavallinen laukku mukana, mutta tuolla on pieni viitta joka suojaa vasemmalla puolella piilotetun miekan. Hetken tuo vain tuijottaa haaveillen järveä, sitten napaten lehtiön ja sulkakynän laukusta, Poe ryhtyy piirtämään maisemaa. Kaarteleva jäätynyt järvi, pehmeät sulaneet hanget. Poe on täysin uppoutunut ajatuksiinsa ja päästää pienen hyräilynkin iloille. Tyyni ilma ja auingon paiste hivelee pojan kasvoja, tuo tuntien itsensä pirteämmäki. Ehkä tänäpäivänä löydän toivon kipinän jostain.

Donna toki datte tada hitoride..

[Huurre]

Kora

Metsän puista tippuu lunta maahan ilmavirran mukana kun Kora lentää matalalla puiden yllä. Kora tarkkailee maata joen ja järven lähellä ja löytääkin sopivan laskeutumispaikan. Kora suipistaa siipiään ja kaartelee kerran paikan yllä jotta tietää, ettei lumen alla ole tyhjää tilaa. Sitten se siirtää painopistettään alemmas, nousee pystympään asentoon ja lekuttelee paikallaan ennenkuin liitelee kevyesti tömähtäen maahan. Heti lohikäärme ravistelee siipiään hieman ja laskostaa ne selkänsä päälle lethingy, ilmeisestikin pitkän matkan lentäneenä. Kora kävelee joen sulan keskustan luo ja sujahtaa veteen kuin saukko. Päätään pinnalla pitäen Kora antaa virran pestä itsensä ja sukeltaa sitten hyiseen veteen. Pinnan alla näkyy hetken aikaa varjo, hetkeksi se katoaa ja sitten Kora ponnahtaa pinnalle ja kömpii jäälle ja jäältä lumelle. Kora laskee suuren, pulskan monnin lumelle ja painaa etujalkansa sen päälle ettei kala karkaa. Sitten Kora ravistelee harjansa kuvaiksi, sillä sulat ja suomut kyllä hylkivät vettä ja kuivuvat nopeasti mutta harja saattaisi jäätyä, ja se olisi ikävää. Kuivateltuaan hetken Kora nappaa kalan taas leukoihinsa ja hölkkää joen rannalle tekemään nuotiota itselleen.

[Suruhuntu]

Poe

Poe säpsähtää ja melein tippuu itsekkin jokeen kun lohikäärme päättää hypätä veteen. Onneksi raukka ei kastunut kuin vähän vain. Poe niiskauttaa nenäänsä. Poe kurkottautuu katsomaan lohikäärmeen varjoa. " K-KORA! " Tuo huudahtaa hämmästyneenä, mutta sen sijaan saamatta vastausta mokoma hypähtääkin pinnalle sätkivänkalan kanssa kovalla voimala ja Poe jää osittain alle. Kallistuen takaisin istumaan paremmin melkein nyt kokonaan märkänä tuo katsoo Koran perään joka hölkkää sangen iloisen näköisenä monnin kanssa kauemaksi. Olenko noin huomaamaton..? Vai esitikö hän vain ette näkisi? Olenko tehnyt niin hirveän teon ettei Korakaan vilkaise.. Poe nousee hieman arasti yritäen paeta tilanteesta, pistäen opasti hieman kastuneen lehtiön laukkuun ja hivuttatuen poispäin.

[Huurre]

Kora

Poen hivuttautuessa poispäin äkkiä tuo kaatuu taaksepäin, kun joku pyyhkäisee tuolta jalat alta. Poe ei kuitenkaan kaadu lumelle tai jäälle, vaan pehmeiden sulkien sekaan. Kora lähtee kävelemään takaisin sinne, minne katosi vähän aikaa sitten kalan kanssa ja mistä tuli takaisinkin Poen huomaamatta. Vain hetken matka parin kinoksen päähän. Päästyään iloisesti ritisevän nuotion luo ilma on jo täyttynyt mehukkaasta kalan tuoksusta. Kora levittää toisen siivistään auki maata vasten ja Poe liukuu itsestään alas nuotion lämpöön. Kaikki tuo tapahtui muutamassa hetkessä, seuraavassa hetkessä Kora ojentaa jo Poelle virnistäen palaa kalasta.

[Suruhuntu]

Poe

Maaaaaailmaaa pyöriiii ja linnuuut laulaaaa. No ei nyt sentään, Poen päässä kumminkin pyöri hetken, tuo juurikaan tajuten mistä on kyse. Sitten tuolle äkisti tyrkätään joku kala naaman eteen. Ei Poella ole nälkä, muttei tuo halua olla epäkohtelias. Anorektikkomainen kun on, hontelo ja surkean näköinen. Poe ottaa kalan vastaan kiittäen sitten, " Luulin, ettet huomannut. " Poe mumahtaen sitten itsekseen. Poe on oikeastaan iloinen, kun tuota ei sivutettu.

[Huurre]

Kora

Hymähdys, mutustellen iloisena omaa kalaansa, ja syötyään sen Kora heilauttaa siipiään ja suurentaa nuotiota hieman ja asettuen sitten katselemaan hiljaisuudessa nuotion risahtelua. "Miten sinulla on mennyt? Vaikutat yksinäiseltä." Ja, Kora ei viitsi sanoa ääneen, mutta tosiasiassa myös laihalta. Kora on myös melko yllättynyt, että tapasi Poen, vaikka tuo jossain täällä päin asustelikin. Hmm, vaikka laitoksen etsijät eivät luultavasti enää ole perässäni, tarkastan kuitenkin etteivät he seuraa Poea kun lähden hänen seurastaan taas. Kora kyllä arvelee että hänen perässään ei ole ketään, koskaan ei voi olla varma.

[Suruhuntu]

Poe

Poe kohauttaa olkiaan välinpitämättömästi " No ei mitään erikoista, yksinäinen.. no ei niitä ystäviäkään ole kuin omistajani vain.. " Poen ääni hiljenee viimeisten sanojen takana. " ..tein jotain.. no, jotain jota en olisi saanut ja mestarin heitti minut menemään. Antoi miekan ja käski lähteä vaeltamaan, tulla takaisin kun on oppinut.. " Poe naurahtaa itsekseen " .. erään asian. " Poe hiljenee koskettaen miekkaansa salaa. Kaiken sen mellakan keskellä Poe oli järkyttyny hetkellisesti ja tuon lohikäärmeen korvat olivat tulleet esille. Poe ei sitä itse vielä ole huomannut. Tuon pienet vihertävät korvat menevät hieman luimuun noloudesta, kun Poe katsoo sitten Koraa kulmien alta. " .. pitää varmaan lähteä. " Poe sanoo äkkiä arasti nousten nopeasti. Kalaankaan tuo ei koskenut. " umm.. umm.. " Poe aristelee hieman, mutta kääntyy nopeasti. Tuon korvat ovat luimussa. " .. kiitos..! " Poika ei anna toiselle puheen vuoroa vaan oikeastaan karkaa paikaltaan pois.

[Huurre]

Kora

Kora hämmästyy lohikäämeenkorvista, muttei sano mitään. Kun toinen lähtee paikalta, Kora sammuttaa nuotion ja ponnahtaa lentoon. Dragonoid.. Zack puhuikin jotain Poesta, ilmeisesti tunsi. Miksiköhän Poe ei kertonut? No jaa, jos olisin hän, en kyllä pakosti itsekään kertoisi lähes ventovieraalle, pelottavalle lohikäärmeelle. Kora lentää Poen perässä, niin hitaasti kuitenkin ettei tavoita häntä ja ettei hän näe lohikäärmettä. Tietääköhän hän isäni temppelistä, ja tärkeämpää, osaisikohan hän opastaa minut sinne? Kora tuntee rinnassaan tuskaa ajatellessaan isäänsä, jota ei ole koskaan nähnyt ja joka on ollut jo lähes vuosikymmenen -eli lähes Koran eliniän- kuolleena. Mutta tuo oli elänyt lohikäärmetemppelissä, temppelissä missä ihmiset pitivät lohikäärmeitä jumalina, suojellen pientä kylää. Pieni mahdollisuus siis on, että Koran isä asuisi sieluna tai jonknilaisena henkenä temppelissä. Kora kiihdyttää ja syöksähtää Poen viereelle, lentäen puiden vierestä ja laskeutuen juoksuun. "Anteeksi että lähdin perääsi, mutta minulla on kysymys." Kora heilauttaa Poelle korviaan merkitsevästi ja nyökkää tuota kohti, muttei silti, ehkä yllätykseksi, kysy mitään tuon korvista. "Tiedätkö mitään Csegin syrjäisestä kylästä?"

[Suruhuntu]

Poe

Poe säikähtää jo valmiiksi, kun toinen äkisti laskeutuu tuon vierelle ja ilmoittaa vielä tuon korvista. Nopeasti lyöden kädet lohikäärmeen pienille korville, tuo kaiken lisäksi kuulee Koran puhuvan Csegin kylästä. Poen silmät laajenevat järkytyksestä ja äkisti toinen lähtee pakoon, vilkaisemattakaan taakseen. Poe juoksee Dragonoid kiihdytyksellä jotta Koran olisi vaikea seurata tuota.

[Huurre]

Kora

Kora painaa korvansa luimuun, surullisena. Lohikäärme ei kuitenkaan lähde Poen perään, vaan jää seisomaan paikalleen. Kun Poe on kadonnut pian näkyvistä, Kora loikkaa taas lentoon. Se nostaa korkeutta suurilla iskuilla siivillään ja päästää ilmoille surullisen huudon joka nostaa jopa kylmiä väreitä Koralle itselleen. Kora kääntää katseensa taivaanrantaan yllättyneenä. Myrsky, miksei lohikäärme sitä ollut huomannut? Ja miten se oli päässyt noin lähelle huomaamatta...
Myrskyn keskellä lentää valkoinen, pienen lohikäärmeen kokoinen lintu. Myrskylintu... Varmaan etsii poikasilleen ruokaa tai jotain. Kora kääntyy ja etsii suojaa itselleen, vaikka luultavasti lohikäärmettä ei huomattu. Taivaalta kuuluu lohikäärmeen karjahdus, joka kuitenkin tukahtuu myrskyn ujellukseen, kun Koran selkään iskee valtava myrsky tempaisten tuon kohti maata.

[Suruhuntu]

Poe

Poe on juossuta jo jonkun matkaa, mutta tuo kuulee myrskyn pauhunnan puun suojasta, tuo kääntyy katsomaan taivaalle järkytyksekseen nähden Koran tippuvan maata kohti. " KORA!! " Tuo huutaa kauhuissaan, mutta tuskin Kora Poeta kuuli. Mikä nyt eteen?

[Huurre]

Kora

Maa lähestyy nopeasti ja Kora yrittää jarruttaa vauhtia siivillään, mutta ilmanvastus ja tuulen voima paiskaavat tuon siivet lähes sijoiltaan. Kora iskeytyy lumeen lujaa ja kierii vähän matkaa huudahtaen kivusta ja jääden sitten huohottaen makaamaan. Lohikäärmettä huimaa, joka paikkaan tuntuu kipua ja taju meinaa lähteä, ja Kora pinnistelee jottei pyörtyisi. Heti kun huimaus on lakannut, Kora ravistelee siipensä päälle lunta ja pitelee siipeään koholla päänsä päällä, jotta tummansininen harjas ei näkyisi lumea vasten kirkkaasti. Paniikissa Kora miettii mitä vaihtoehtoja hänellä on.

[Suruhuntu]

Poe

Poe pyytää mielessään anteeksi opettajaltaan ja lähtee hermostuneena juoksemaan takasin Koran luo. Tuon lapaluista ilmestyy siivet jotka hetki hetkeltä kasvavat isommiksi. Siivet ovat puiset ruskeat ja pehmeä vihreä joka on puisten siipien välissä on lehtimäisiä höyheniä. Poe koettaa onneansa ja pääsee ilmaan. Tuon ilme on tuskainen sillä nopeasti kasvatetut siivet ja niiden pituuden kasvu myös tavallisesta, kun on dragonoid muodossa tuottaa kovia kipuja. Poe on kuin myrskyn riepottelema ja viimein tuo pääsee Koran luo ottaen tuota kyljistä nousten korkeammale siten lentäen nopeasti metsän puiden suojaan. Valitettavasti Poen voimat eivät kumminkaan jaksa kantaa kauan tuota ja laskeutuminen on vaikeaa. Poe päästää Koran alas noin metrin kahden korkeudessa tiputtaen tuon sulavasti pehmeälle hangelle. Äkillinen paineen lasku aiheuttaa tietenkin keveyttä eikä Poe ehdi ohjautua itse maahan, kun kova tuulahdus saa tuon menemään vinoittain ja paiskautumaan selkä edellä isoon tammeen. Tömähtäen maahan siivet supussa Poen silmät harhailevat näkökentässä kunnes tuo sulkee ne ja vetää syvään henkeä. Tuon otsassa on pari naarmua jotka vuotaa vain hieman verta. Sen pahempia kuin verinaarmuja ei tullut, jos ei sitten sulkien irotamista lasketa.

[Huurre]

Kora

Tipahdettuaan hangelle Kora kompuroi oitis pystyyn ja hölkkää tammen ja Poen luokse, asettuen tammen oksien alle piiloon. "Toivottavasti meitä ei nähty.." Kora vilkuilee hermostuneena ylöspäin, kun raju tuulenpuuska katkaisee tammesta oksan ja heittää sen sivuun. Meidät on huomattu. Lohikäärme päättää kuitenkin olla kertomatta siitä Poelle, sillä ei halua tuon huolehtivan turhaan jos heitä ei olekaan huomattu. Kora vilkaisee nopeasti, onko Poeen sattunut pahasti. Vaikka haavat näyttävätkin pahoilta ja kaipaisivat hoitoa, mitään kovin pahaa ei ole käynyt. Ainut keino päästä täältä on kai kohdata myrskylintu suoraan. Jos yllätän sen, meillä saattaa olla keinoja selvitä. Siinä on riskinsäkin, mutta ei kovin suuret jos pääsen tarpeeksi ylös. Kora miettii vaihtoehtoja, yrittäen olla rauhallinen jottei paniikki tartu Poeen. "Tuota.. Tiedätkö lähellä mitään suojapaikkaa ja pääsisitkö sinne tällaisessa myrskyssä?" Lohikäärme heilauttaa otsatukkansa sivuun ja katselee myrskyisälle taivaalle erikoisella silmällään. Toivottavasti Poe tietää tai tilanne muuttuu monimutkaisemmaksi.

[Suruhuntu]

Poe

Poe makaa kyljellään sikiö asennossa toinen siipi suojaten tuon kylkeä ja leukaa, hengittäen hieman raskaasti. " He ovat täällä.. " Poe mutisee hiljaa. " Kuten Senpai kertoi. " Poe vaikuttaa puhuvan enemmän itselleen, koska Kora tuskin tietää kuka olisi Poeta vanhempi tovaras. Poe nousee hieman huojuen ylös istualteen. " Viimeinkin, pääsen näyttämään kykyjäni taistelussa, Kora älä aja minua pois. " Poe katsoo alta kulmain vihreillä silmillään Koraa. " Hän katsoo.. " Poe kääntyy sitten katsomaan paljaaseen lumen peittämään alueen jonka toisella puolella jokea on pitkä mies. Miehestä ei saa kunnolla selvää sillä tuo on osittain puun takana piilossa. " Hän antaa pian merkin minulle. " Poe nousee osittain, ponnistaen toisella jalallaan maata ja on nyt kuin juoksukilpailija lähtö asennossa. Poe värähtää hieman, tuon lohikäärmeen korvat painuvat niskaan siivet mennen uudelleen suppuun. " Vihollinen on myrskylintu, ei mikään helppo vastus. Olen kumminkin vasta ensimmäistä kertaa oikeassa taistelussa. " Poe ynähtää hieman sillä tuo muuttuu hetki hetkeltä, mutta vain hieman. Tuon kynnet terävöityvät ja kulma hampaat suurenevat. Mies puun juurella kohottaa miekkansa josta iskeytyy sininen salama taivaalle kohti myrskylintua, mutta tarkoituksena ei ollut kumminkaan osua siihen vaan hipaista. Salama osuu myrskylintuun heikosti, joka aiheuttaa tuon keksittymisen häiriintyvän. Myrskylintu näyttäisi kääntyvän nyt salaman tulo suuntaan kohdistaen ehkä seuraavan hyökkäyksen sinne. " NYT!! " Poe ei anna Koralle jälleen aikaa vetää henkeä, kun lumi pöllähtää tuon jalkojen alta ja tuo lähtee juoksemaan. Poe vasta-alkajaksi ei ole idiootti eikä rynnistä suoraan vihollista kohti, vaan kääntyy sivulta kiertäen olennon tuon vielä huomaamatta Poea. Poe hyppää kivelle ponnistaen sieltä korkeaan loikkaan. Tuurilla Myrskylintu oli laskeutunut alaspäin aikomuksena hyökätä miehen kimppuun joka iski tuota. Poe tarttuu kynsillään myrskylinnun nokkaan ja jaloillaan tuon jalkoihin risiten ne, jottei myrskylintu pääsisi kynsimään tuota taikka nokkimaan nokallaan. Mies astuu askeleen puun luota, mutta huomatessaan Lohikäärmeen puiden lomassa jossa Poe juuri oli tuo päättää perääntyä poistuen sitten metsikön toiselta laidalta. Poe sen sijaan kamppaillen myrskylinnun kanssa hellittämättä otettaan.