Jäisen metsän mustat henget /kaikille avoin

[Huurre]

Image from flickr.com/

Kora

Hopeanharmaasuomuinen, sinisulkainen naaraslohikäärme kaartelee metsän yllä, valiten laskeutumispaikkansa huolella. Itse laskeutuminen on tarkka, kuin varpunen joka laskeutuu oksalle. Paitsi tosiasia varjosti hieman tätä kuvausta, sillä todellisuudessahan lohikäärmeneiti, Kora, on lähes yhtä korkea kuin pieni talo, ja laskeutuminen ei ollut puuhun, koska puu ei olisi kestänyt. Maahan laskeuduttuaan lohikäärme pörhistää sulkansa ja peittelee selkänsä tiiviisti lämpimillä, suurilla sulkasiivillään. Seuraa pieni siistiytymistuokio, sillä lohikäärme on lentänyt pitkän matkan eikä ole pitänyt taukoja, joten on hieman hikinen. Hetkellisen lumessa piehtaroimisen jälkeen Kora tanssahtelee hyvillä mielin metsään, suuri, jäykkä sulkahäntä heilahdellen leppoisasti. Lohikäärmelle ei ole vaikea nakki pyydystää jotain pikkupurtavaa, tässä tapauksessa Kora sai kiinni rusakon, parin epäonnistuneen peuranpyyntiyrityksen jälkeen. Lohikäärme tappoi rusakon heti, sillä ei tietenkään ole niin julma että kiduttaisi tuota. Kantaen suussaan pehmeää turkkinyyttiä joka kutittaa karvoillaan kitalakea Kora kuitenkin kellahtaa selälleen ja alkaa näykkiä ja heilutella rusakonriepua kuin pentuna ollessaan hiirtä. Kora näyttää lähinnä narukerältä leikkivältä kissalta kuin aikuiselta lohikäärmeeltä, kun jäätyy asentoon kuullessaan rasahduksen. Nopeasti neiti pyörähtää pystyyn, nolostuneena kun joku näki tuon leikkimässä ja piilottaen rusakon jalkansa taakse yrittäen säilyttää samalla arvokkuutensa, tiiraillen samalla metsään, sillä alkaa jo hämärtää.

[Suruhuntu]

Kururu

Nousee pienelle rinteelle takaruumis holtittomasti paiskoen maata. Kururu ei ole vielä tottunut leivitoimaan ja kulkemaan raskaanomaisessa kehossaan henkiin paluun jälkeen. Tuo aistii kohteensa, viikset lepattaen sivuilla taakse. Kururu laskeutuu alas, tuolla on vaik kaksi etujalkaa. Katsoen sivulta toiselle tuo nostaa kaulansa ylös karjuen turhautumistaan. Ruumis oli henkeä heikompi, sillä oli nälkä ja jano. Siihen ei ollut Kururu tottunut. Tahaton halu etsiä kohde nopeasti pakotti Kururun liikkumaan. Tuo lähestyy pientä puroa hetkeksi menettäen itsehillinnän syöksyen sitäkohti, ensin juoden siittä, täytyttyään Kururu menee pitkin pituuttaan makaamaan puron päälle kuin se rauhoittaisi tuon mieltä. Kuin piiskan isku Kururu nousee tyydyttömättömänä ja jatkaa matkaansa. Yllättäen tuo kuulee naureskelua ja haku joka tuolle oli annettua lähdettyään on tuttu. Lähestyen tavoitettaan, tuo ei huomaa varoa ja keho paiskoutuu maata vasten rusauttaen puun poikki. Karjahtaa kun puu kaatuu niskanpäälle mutta käärmemäisellä takaruumiillaan tuo heittää raivoissaan oksan tiehensä. Muutaman askeleen jälkeen Kururu kaatuu maahan, kehon tarpeita ei voi henkikään torjua. Makaa kyljittäin hampaat irvessä, mutta väsyneenä.

[Huurre]

Kora

Kora katselee toista, vaaleahkoa lohikäärmettä hieman kiinnostuneena, vaikkakin hyvin varautuneena, sillä toisella on laitoksen rengas -samoin kun hänelläkin, tosin Koran rengas ei toimi enää. Lohikäärmeneiti ei ole aivan varma, kuinka toiseen pitäisi suhtautua, mutta toinen kaatuu maahan nääntyneen näköisenä. Vaikka Kora ei miellellään luopuisi pienestä herkkupalastaan, toinen näyttää hyvin nälkäiseltä, joten lohikäärme heittää rusakon toisen lähelle, perääntyen itse pari askelta kauemmas istahtaen siivet levällään jotta näyttäisi huomaamattomasti isommalta eli vaikelta vastukselta mikäli toinen yrittäisi jotain. Sulat hieman pörröllään, niin kuitenkin että ei näytä herättävän epäilyksiä toisen pelottelemiseksi, Kora kyyristyy jalat valmiina loikkaan.
//Pakene tai puolustaudu, Kora pelkää Kururua muttei näytä sitä. ;P //

[Suruhuntu]

Kururu

Kururu ei aikaile vaan tarttuu rusakkoon, nousten levitaation avulla ylös heittäen rusakon ilmaan nielaisten sen kokonaisena. Sen jälkeen tuon katse kohtaa toisen lohikäärmeen, silmät välkähtäen. Tuo ei sano mitään, mutta toisen sulkaiset siivet tekee lohikäärmeestä paljon kookkaamman näköisen, vaikka pituudelta Kururu on selvästi pitempi. Pakottava poltto saa Kururun lähestymään Koraa, mutta maltillisesti takaruumis leijuen ilmassa, suoraan edestä ei huomaakkaan, että Kururulla on vain etuset. Kahden askeleen jälkeen Kururu pysähtyy kun toinen pörröttää sulkansa olettaen sen varoitukseksi, jolloin tuon hiljaisuus raukeaa. " Käskyni kuuluu, että minun pitää hakea lohikäärme päämajaan, hajusi on sama kuin se mikä minulle annettiin. Ulkonäöllisiä tunnisteita ei ole, muutakuin merkki.. " Kururun silmät katsovat toisen sarveen. Sen on pakko olla kohde josta Kururulle mainittiin. Tuon rengas välkähtää " Tule mukaani, sinut pitää viedä päämajalle. " Lohikäärmeen sanottiin olevan kova vastus eikä tuo suostuisi tulemaan vapaehtoisesti, tosin ainahan voi yrittää. Kururu ei taistelu haluinen, eikä Korassa ole pahaa tai muutakaan mikä antaisi syyn hyökätä, paitsi tuo polttava rengas..
// Kururuhan ei pakene, ilman tuota rengasta Kururu varmaan haluaisi olla Koran ystävä, olisi sitäpaitsi paljon rennompi. XD //

[Huurre]

Kora

Toisen lohikäärmeen mainitessa sarven korun, tai metallirenkaan, miksi sitä haluaa sanoa, Kora värähtää ja perääntyy hieman, laskien siipensä maata vasten tosin silti levällään. "Minä en aio tulla enää laitoksen piskiksi koskaan." Siipiensä takana, toisen huomaamatta, Kora kaivaa jalkansa lumen läpi tukevaan maahan, jottei liukastuisi. "En aio enää antaa heidän muokata ruumistani, kontrolloida tunteitani tai pitää minua teurastajanaan." Kora värähtää tahtomattakaan toisen edessä. Hyökkääkö toinen? Ehkä tästä pääsisi puhumalla läpi. Nostaen siipensä löysästi selkäänsä vasten, näyttäen ettei ole -ainakaan tällä hetkellä- uhka, Kora jatkaa puhumista, yrittäen ehkä herpaannuttaa toisen keskittymisen, ehkä saada toinen uskomaan häneen. Ehkä toinen ei ole tahtomattaan laitoksella töissä. "Miksi sinä työskentelet laitokselle?"

[Suruhuntu]

Kururu

Kururu tuijottaa vain toista, piski.. teurastaja. Sitten tuon asenne muuttuu yllättäen. Siltikin Kururu ei rentoudu vaan arvioi toista lohikäärmettä, tosin ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että tyttö on omallalaillaan viehättävä. " Miksikö? En tiedä, heräsin vain siellä. Tämä on ainut tapa päästä pois. Heräsin vain yksipäivä valtavassa altaassa ja totesin olevani taas elossa. Ihmettelen tosin mitä ne kummajaiset olivat.. missähän Sarafi ja muut ovat.. " Katoaa hetkeksi mietteisiinsä havahtuen kivun saattelemana. " .. mutta se siittä. Olen pahoillani, mutta sinut on pakko viedä laitokseen. " Kururu kumartuu hieman tuon takaruumis leijuen rauhallisesti ilmassa. Tuo astuu muutaman askeleen Koraan päin kääntyen, kiertäen hieman sivulle, tähdäten kaulaan valmiiksi. " En voi olla kiinnittämättä huomiota ulkonäköösi, olet todella kaunis. En ole nähnyt kuin erään jota sinä muistutat.. " (.. tosin se oli uros.) Pieni hymy paljastuu vakaan ilmeen takaa.

[Huurre]

Kora

Kora katselee toista lohikäärmettä vakavana ja valppaana, kuunnellen samalla. Elossa? Mitähän toinen tarkoittaa.. Vaalean lohikäärmeen kumartuessa ja kääntyessä hieman Kora seuraa tuota vain katseellaan, muu ruumis pysyen paikoillaan. Kora kiittää kohteliaisuudesta pienellä hymyllä. Äkkiä jokin, ehkä vaistot, ehkä hermostuminen, käskee Koraa sanoen nyt, nyt juokse, pakene. Kora heilauttaa otsahiustaan sivulle katsoen erikoisella silmällään hetkessä koko ympäristön ja nähden kuin mustalla tussilla valkoista lunta vasten piirretyn reitin pakoon. Notkeasti lohikäärme hyppää ilmaan kohti toista, iskien samanaikaisesti yhtäaikaa siivet yhteen lyöden niillä ilmaa toisen yllä ja siten lentäen toisen yli. Samalla kuitenkin siivet nostattivat lunta, multaa ja kaikkea maassa olevaa viskoutuen toisen lohikäärmeen päälle. Toisin kun toinen ehkä oletti, Kora ei hyökkää takaa toisen kimppuun, vaan ponnistaa maasta uudelleen vauhtia ja lähtee juoskemaan metsässä. Ilmassa olen varmaankin toista hitaampi, jos toinen osaa lentää sillä siivet ovat niin väsyneitä vielä enkä voi ottaa kiinnijäämisen riskiä ilmassa. Kora miettii, poukkoillen puiden välissä. Itse kokeneena metsästäjänä tuo arvelee, että lohikäärme yrittää saada Koran kiinni ilmasta syöksymällä, varsinkin kun näki ettei Kora itse lennä. Niimpä sulkasiipinen lohikäärme syöksähtää tiheälatvaisten puiden alle, josta ylhäältä hyökkääminen on vaikeampaa, tietäen kuitenkin olevansa pahassa, pahassa liemessä.

[Suruhuntu]

Kururu

Yllättyy toisen hyökäyksestä nopeasti painuen matalaksi saaden lumipöllyn niskaansa. Katsellessaan toisen pakoa Kururu seisoo paikallaan tyynesti. " Suloista, hän yrittää pakoon. " Kururun hymy nykii hieman sillä kipu viiltää taasen tuon kehoa. Liikkuu vaivalloisesti kävellen takaruumis paiskoutuen sivulta toiselle seuraten toisen hajua. Nousee hieman levitaatio kyvyllään maasta leijuen 20 senttiä maasta suuntaan minne toinen lähti. Parasta kumminkin antaa hänen luulla, etten osaa lentää, eihän minulla ole siipiäkään. Kohottaa päätänsä kuullessaan jostain kaukaa todella kaukaa lohikäärmeen kaukaisen karjaisun joka kuulostaa enemmän ulvonnalta, kauniilta.. Hätkähtää tajutessaan äkisti, että ulvonta varoittaa muinaisen jumalan heräämisestä tai jotain sinneppäin. " Kirottua, onko jokin saanut selville heräämisestäni? " Kivulias viilto repii tuon takaisin tähän hetkeen jatkaen matkaansa. Keksii äkisti suunnitelman sulkien silmänsä, kuuluu läsähdys ja siinä missä tuo äsken seisoi on pieni puro. " Koraa.. koraa.. tule esiin.. " Kauempaa missä varmaankin on Koran sijainti kuuluu huhuilua. Se lähestyy mutta tulee nyt eri suunnasta " Kora.. kora pelasta minut.. pelasta. " Ääni on erinlainen kuin äskeinen. Taas kuuluu ääni joka on lähempänä mutta eri suunnassa se kuulostaa lohikäärme pennun itkula " Äiti.. äiti!! " Kururu on kiertynyt erään puun ympärille silmät suljettuina tutkien lähiympäristöä samalla manipuloiden lähellä olijoiden mieltä. Jälleen kuuluu eri ääni eri suunnasta joka on etäällä " ANNA HÄNET TAKAISIN!! SENKIN PETO ANNA HÄNET TAKAISIN!! " Kuuluu askelia jotka tulisivat saappaista, jos paikalla olisi joku. " Hän on täällä! Tappakaa se! Tappakaa se, se on laitoksen hirviö! " Ihmismiehen kova ääni pauhaa lähellä Koran sijaintia. " ÄITI ÄITI!! " Kuuluu jälleen itkuinen ääni sekin lähestyy. Laukauksia huutoa, Kururun tarkoituksena on ajaa Kora "hulluuden partaalle" että tuo paljastaisi itse itsensä. " EI EI OTTAKAA MINUT, OTTAKAA MINUT!! ÄLKÄÄ TAPPAKO LASTANI " " ÄITI ÄITI!! " Kuuluu jälleen laukaus ja kirkumista lapsen itkua ja pian metsässä on hiljaista. " Matkaan! Tappakaa se! " " Kora.. kora auta minua auta.. auta.. " " Älä jätä meitä.. pelasta.. pelasta meidätkin.. " " HILJAA!! " Kuuluu tuskan huuto ja iskuja. Äänet lähestyvät jokapuolelta paikkaa jonka Kururu on laskelmoinut olevan Koran sijainti. " Kora.. kora.. " " KORA!! " " K-kora.. " Kururu nostaa päänsä karjaisuun luoden nyt illuusio loitsunsa. Metsästä tiheälatvaisten puiden lomasta ilmestyy hapuileva ihmislapsen käsi. " Äiti..? " Se lähestyy Koraa, mutta tullessaan valoon lapsi on alaston ja täynnä syviä viiltoja. " Äiti.. äiti.. apua.. " Se kaatuu maahan sätkien siinä hetken kituen. Saappaat narisuttavat lunta ja toiselta puolelta haulikon pää ilmestyen pimeydestä. " AMPUKAA SE! SE EI OLE MEIDÄN KALTAISEMME! " Lapsi on muuttunut ihmisestä puolilohikäärmeeksi, sillä on sulkaiset siivet häntä ja sarvet. " Äiti.. " Illuusio lapsi nousee polvilleen, mutta samalla kuuluu laukaus joka iskee siihen. " SEURAAVAKSI LOHIKÄÄRME!! SURMATKAA SE SÄÄLIMÄTTÄ, ANTAKAA VEREN VIRRATA! " Kaukaa metsästä kuuluu monien kymmenien jalkojen juoksu lähestyen paikkaa, jossa Kora on. Mies lähestyy Koraa tullen varjoista, se on puoliksi raato ja suu rumasti irveessä. Raadolla on vain yksi silmä ja hius tukkuja päässä, räkättäen rumasti se matkii lasta. " ÄITI ÄITI!! Mikset sinä auttanut häntä..? Olet hirviö! Annat lapsen kuolla! Olet samanlainen kuin me! SYDÄMMETÖN!! " Mies räkättää mielipuolisesti osoitellen Koraa. " Hirviö.. sydämmetön.. hirviö.. " Kuin pahassa unessa nuo sanat kaikuvat koko metsässä juoksevat askeleet lähestyen. Kururu siirtyy pois puun luota seisoen valoisalla puolella metsää, odottaen kärsivällisesti koraa. Kururun ideana oli saada Kora pakokauhuun ja pakenemaan itse metsästä Kururun luokse hakemaan suojaa. Kururu sulkee silmänsä peittäen oman järkytyksensä, näyt jotka Kururu loi todeksi eivät olleet päästä keksittyjä vaan puu kertoine tuolle.

// Kururu on aika ilkeä. Nyt se odottaa, että Kora syöksyy metsästä itkien Kururun luokse ja Kururu pääsee lesoilemaan sanomalla metsän olevan kirottu ja samalla halaamaan Koraa. XD Hyi Kururu on ovela herrasmies. >8o Nyt se riippuu susta toimiiko sen suunnitelma. 83 //

[Huurre]

Kora

Kora juoskee vähän matkaa ja pysähtyy katsomaan taakseen huohottaen. Seuraajia ei näy, toinen ilmeisesti ei lähtenyt seuraamaan? Lähistöltä kuuluu lohikäärmeen ulvontaa, mutta Kora ei kiinnitä siihen huomiota, vaikka se saattaisi olla tärkeää. Ei nyt. Korvat höröllä muiden äänien varalta Kora hätkähtää. Kora lähtee seuraamaan varovasti ja epäillen lohikäärmeenpennun itkua, joutuen kuitenkin vaihtamaan suuntaa pian. Pian Kora pysähtyy, sillä ei voi suunnistaa mihinkään. Kora käännähtää äkkiä nähden ihmislapsen, eikä pysty kauhuissaan sanomaan mitään tai liikahtamaan yhtään. Kun ase ilmestyy Kora syöksähtää toista kohti aikomuksenaan hypätä eteen tai estää ampuminen, laukauksen kuuluessa Kora on vielä liian kaukana. Kora käännähtää kuullessaan ihmisten tulevan kohti. Lohikäärmeen kasvot ovat täysin tunteettomat, kuin karun jäisen maan kovaksi jäätyneen, mutta poskilla näkyy kyyneliä jotka kuitenkin putoavat hankeen. Kora katso edessään olevaa raato ihmistä, tuntien vihan kasvavan sisällään. Epätoivoisesti parahtaen Kora hyökkää miestä kohti raivon sokaisemana, mutta mies joko ehtii pois alta tai katoaa. Lohikäärme iskee hännällään maata turhautuneena ja kääntyy kothi metsän reunaa, tietämättä että Kururu odottaa siellä. Tietämättään olevansa jo Kururun näköpiirissä Kora ravistelee päätään äkkiä, pysähtyen ja karjahtaen käyden puolustusasentoon silmät kiinni. "Ahh.. Rengas..!" Kora ravistelee uudestaan päätään, ilmeisesti sarvessa oleva rengas tekee jotain vaikka onkin epäkunnossa.

[Suruhuntu]

Kururu

Kuulee Koran vaelluksen metsässä ja huudon. Päättää lopettaa manipulaatio lähettämällä kuvia Koran päähän, miehen raato saartaa tuota ympäriltä aina kadoten mahdollisesta hyökkäyksestä räkättäen vaarallisesti. Osoittaen piipulla ampuen laukaksia jotka ei kumminkaan osu. " Tänne miehet! Hän on täällä! Surmatkaa! Antakaa veren vuotaa! Armoa ei anneta! " Raato kiljuu voiton riemuisena kun kylmät väreet hiipii metsän uumenista joukkojen juoksu muuttuu marssinnaksi askel askeleelta kolahtaa saappaat maata vasten karmivassa rytmissä saaden maan vavahtelemaan. Kilahduksia kuin kahleet iskevät maata vasten kuuluen muminaa jonka sävy korkeentuu. " Me kirotut, me kirotut, surmataan tunkeilijat, lohikäärmeet, petturit, verensä tahrineet, armotta viilletään, armotta laukaistaan, nostakaa aseenne tovarakset on aika vuodattaa hirviön veri. Kaltaisia ollaan liian samanlaisia, tunkeilija voidaan metsässä aistia, ei yksi ilman toista, ei olla kuultu moista. Repikää, kiduttakaa, roviolle heittäkää, armoa ei kirotut anna. " Aavemainen laulu kaikuu metsästä saaden tuon kirouksen loujankin tuntemaan olonsa epämukavaksi. Lähtee liikkeelle kohti metsää leijuen etuset hipoen hieman maata. Syöksyy päin omaa kuvamanipulaatiota, raatoa. Mies lentää päin puuta " Te kirotut hirviöt! Saastat! Ihmisten veren tahrijat! Kirotut.. " Hahmo muuttuu tuhkaksi, mutta taustalla jylisevä joukko ei ole hellittänyt. " KORA! " Kääntyy toiseen päin, seisten kahdella ainoalla etusellaan. Miettii hetken, oliko manipulaatio temppu liian raskas Koralle. Voi ei.. metsä on auttanut manipulaatio joukkoa heräämään, jos Kora ei pian lähde mukaani metsä saa vallan joukkiosta ruveten itse käyttämään sitä minuakin vastaan. Metsän myytit ovat liian kaukana ulottomattomista, nyt tai ei koskaan!! Anteeksi Kora.. Ennenkuin naaras ehtii reagoida lohikäärme iskee raskaalla hännällään toista takaraivoon oletettavasti toinen menettäen tajuntansa. Sukeltaa Koran alle saaden toisen selkäänsä, onnekseen on huomattavasti pitempi kuin Kora. Lähtee nopeasti kohti metsän ulos pääsyä. Metsä tosiaan on ottanut osaksi joukon haltuunsa metsä yrittäen estää noiden ulos pääsyn. Ehtii kuin ehtiikin juuri pois metsästä laskien manipulaatio loitsunsa kuuluen kymmenia kaatumisia ja sitten hiljenee. " Selvisimme.. " Mutisee leijuen ilmassa Kora oletettavasti selässään. Siirtyy kauemmaksi metsästä puron luokse, laskee Koran vierelleen puun juureen. " Ei auta.. " Sanoo hieman katkerana. Nojautuu sitten Koraan, jotta pitäisi tuon ruumiinlämpöä tasaisena. Ilma on kylmentynyt paljon, kohottaa päänsä taivaalle. Katsoo hetken päästä Koran rengasta joka on samanlainen kuin omansa rikkinäinen vain. Jumalat.. herättäkää minut tästä painajaisesta, en haluaisi satuttaa häntä, mutta tämä alituinen tunne heikossa ruumiissani pakottaa minut tekemään julmuuksia joita en ketsä.. missä olen? Mikä tämä paikka edes on? Kukaan ei kerro minulle mitään, kuin pahassa unessa joudun tottelemaan pahuuden siittämiä ja satuttamaan viattomia.. Sarafi.. DiZ.. Serafi.. Kokoro.. auttakaa minua.. " Tuon suu on hieman auki katsoen taivaalle kuin toivoen, että sieltä ilmestyisi jokin joka voisi herättää tuon pahasta unesta. Kohottaa päänsä korkealle, päästäen pitkän jykevän karjaisun joka kuulostaa ulvonnalta, korkea ja kaunis. Turvallinen ja suojeleva, jos se vain olisikin niin nykyään. Kururu nielee katkeruutensa katsoen takaisin Koraan laskien päänsä maahan leväten hetken.

// Muistelu hetki, rofl.

[Huurre]

Kora

Kora katselee avuttomana vihasta kihisten edessään olevaa raatoa. Äkkiä lohikäärme lysähtää istumaan, sulkien silmänsä ja välittämättä ympärillä olevista äänistä, kamppaillen paniikkia vastaan. Kora säikähtää ja loikkaa lähes ilmaan Kururun tullessa paikalle. Enenpää Kora ei ehdi tajuta ennekuin huomaa olevansa maassa ja menettäen sitten kokonaan tajuntasa. Herätessään Kora tajuaa kaksi asiaa samaan aikaan: ilma on kylmentynyt, eli on kulunut melko lailla aikaa. Ja toiseksi, Kururu nojaa tuohon lämpimällä ruumillaan. Kora raottaa silmiään hieman, leväten rauhassa hetken. Kunnes muistaa, millä asialla Kururu oli ja herää täysin, loikaten pystyyn lievässä paniikissa ja huomatakseen, ettei ole -ainakaan vielä- laitoksella. Kora peruuttaa pari askelta kauemmas Kururusta, vilkaisten taakse ja vaihtaen sievällä ristiaskelella kurssin pois metsästä. Hän ei enää luultavasti päästä mniua pakoon.. Kora irvistää, valmistautuen taistelemaan jos ei muuta voi.

[Suruhuntu]

Kururu

Kururu havahtuu vain hetkellisestä unesta tuon liikkuessa. Voi hitto.. en voi juurikaan liikkua lukuun ottamatta ryhtyä hippasille, käytin liikaa voimaa.. Kururu avaa silmänsä kohottaen päänsä istuen valtava ruumis takaa kiertyneenä kuin käärmeellä konsanaan. Koran taistelu asento huolettaa Kururua eniten sillä tiedostaen itselleen ettei voi juurikaan taistella, tuskin tuo voi edes saada Koran kiinni, jos tuo pakenee.

" Mikäs sinulle tuli? Haluatko taistella.. hmm.. voimani ovat liian vaaralliset enkä haluaisi tappaa noin sievää olentoa. " Meniköhän valhe läpi, Kururu nousee varovasti etujaloilleen koetellen tasapainoaan. Takaruumis kumminkin käärmemäisesti pysyen maassa. Kirottua, levitaatiokaan ei onnistu.. Kururu mittailee hetken Koraa lähestyen askeleella, mutta yllättäen tuon iirikset supistuvat avaten suutaan hieman. Jalat menevät alta ja raskas ruumis iskeytyy lumeen kyljelleen. Huohottaa, tuon sarvi on kuin liesi tulikuuma kuin elävä olento rengas kihisee kiukusta yrittäen pakottaa uupuneen ruumiin liikkeelle, mutta se ei onnistu. Keho vain heikkenee entisestaan.

Huohottaa hetken sulkien silmänsä ne palautuen. Jaden vihreät silmät avautuvat hetken piinan jälkeen normaalina isoina ja kauniina. " Olkoon.. mene sitten, en kyllä haluaisi että lähtisit.. " Mutta tuon kaunis ehkä miehekäskin ääni painautuu murahdukseen. " .. tehtävän takia.. tehtävä. Tuo WS-34 takaisin.. " mumahtaa hieman mutta keho ei tottele. " Mene, kuulitko? "

[Huurre]

Kora

Kururun noustessa Kora kavahtaa taaksepäin askeleen käyden matalammaksi varuillaan ja ilmeisesti myös peloissaan. Kururu kuitenkin Koran yllätykseksi kaatuu maahan. Kora kääntyy lähteäkseen, nousten lentoon parilla raskaiden siipien lyönnillä. Mielestään hän ei kuitenkaan saa toisen heikkoa olemusta, muistaen kuinka heikko tuo oli aluksi. Kora katoaa latvojen taakse.
-Hetken kuluttua-
Kora laskeutuu paikkaan, missä Kururu ainakin aiemmin oli, kantaen suussaan pientä peuraa. 'Annan tämän hänelle ja katoan sitten. En voi kuitenkaan jättää häntä kuolemaan jos hän on heikko.'

[Suruhuntu]

Kururu

Käärmemäinen lohikäärme makaa maassa silmät kiinni hikoillen, kipu välillä kuin sähköisku viiltäen tuon kehonläpi. Kururu kuulee jonkun laskeutuvat avaten silmänsä. Kuka se oikein voisi olla..? Hitto, tämä ei ole paras hetki. Kururu makaa kyljellään kierähtäen sitten vatsalleen, lumi joka on jo tovin satanut on peittänyt. Valkoista lohikäärmettä on vaikea erottaa sillä tuon harjas on peittynyt osittain lumeen ja makaa syvänteessä. Lumi ei sula päälläni, koska olen veden jumala, se ei kumminkaan palauta voimiani vaikka onkin vettä loppujen lopuksi. Äsh.. en jaksa edes puhua juurikaan..

Kururu katse pysyy vakaasti paikoillaan odottaen, mutta nostaessaan hieman päätään tuo näkee syvänteesta, että Kora on palannut. Miksi se tuli takaisin!? Annoinhan tilaisuuden paeta.. huomasiko Kora tilanteeni ja tuli ilveilemään, mutta miksi hänellä on peura suussa? Tuli kai kiusaamaan minua syömällä sen edessäni.. ARGH!! Tämä kipu on sietämätön.. en voi.. tuo hänet tänne.. hyökkää.. haluan sitä.. viillä tuo nätti vatsa, tukehduta nainen.. murskaa luut.[/b] Puistaa päätään hieman säikähtäneenä.

Kokeillen nousta Kururun selkä näkyy syvänteestä joten se ei ole kovin iso väräyttää lumet harjaksestaan ja hetken näyttäen kuin lumen keskelle olisi ilmestynyt nurmikko viiva joka jatkuu pitkälle. Nostaa päänsä korkealle katse kääntyen Koraan. " Miksi tulit takaisin? Annoin mahdollisuuden, ehkä jätänkin sen tällä kertaa antamatta. " Virnistää, tosiasiassa Kururu haluaisi Koran jäävän.

Viiltävä kipu lyö taas kuin ruoska tuon kehoa päästäen murahduksen suupielestä. " Pikku tyttöjen ei sitäpaitsi ole sopivaa juoksennella tähän aikaa tälläisessä paikassa. Tielle voi vaikka sattua joku epäilyttävä henkilö joka voi tehdä vaikka mitä. " Tutkien Koraa katseellaan yrittäen saada selville tuon syytä paluuseen. " .. etkö ymmärrä? Täällä on vaarallista! " Loppu tulee vahingossa huutona kun tuo sama kipu viiltää selkää pitkin kuin sähköjohdossa. ".. minä olen vaarallinen. " Katsoen sitten Koraa.

Horjahtaa, mutta pitää tasapainonsa. Kururu tietää liiankin hyvin, että tuon keho ei kestä vainna henki olisi kuinka vahva. Henki olentona oli helpompaa, Kururu ajattelee katsellessaan Koraa. Se on kai väistämätöntä, että joudun viemään naisen mukanani laitokselle, harmillista. Kumartuu hieman. Tietää hyvinkin sen, jos Kora hyökkää tuolla ei ole mitään mahdollisuuksia kun juuri ja juuri pystyy seisomaan, levitaatiokaan ei onnistu..

[Huurre]

Kora

Aluksi lohikäärmeneiti säikähtää, sillä ei ollut huomannut Kururua ennenkuin tuo ravisteli lumet yltään. Hetken Kora on hiljaa, miettien onko ruuan antaminen viholliselle, tosin erittäin heikolle, sittenkään hyvä idea. "A-ah! Tiedän että täällä on vaarallista, totuin siihen karuun ajatukseen heti pentuaikoijen jälkeen. Mutta myös sinulle täällä on vaarallista, annan tämän ja lähden ennen kuin ehdit saada kaikkia voimiasi takaisin." Kora änkyttää, laskien peuran toisen eteen. Kora kääntää selän toiselle ja levittää siivet, aikomuksena lentoon lähtö. Jostain syystä siivet vaipuvat -masentuneen oloisesti?- alas, kärjet lunta hipoen. Ensimmäinen lohikäärme kuukausiin, joka ei ole pelännyt tai käyttäytynyt epäluuloisesti nähdessään renkaan sarvessani... "Ehkä minä olen hirviö, ja paikkani on olla laitoksen kahleissa." Kora ei tiedä, miksi puhuu tälle ventovieraalle lohikäärmeelle, joka tuskin tuntee häntä tai hän toista, muttei voi yksinäisyyden tunteelle mitään. Hammastaan purren Kora yrittää olla näyttämättä kyyneliä silmistään lähtien kävelemään poispäin toisesta.