Kururu

[Suruhuntu]

Kururu
Muinais-Lohikäärme

[/color]

Information

Nimi: Kururu
Laji: muinainen vesilohikäärme Jumala
Ikä: Vanhempi kuin isoisäsi.
Sukupuoli: Uros

Ulkonäkö

(katsoppas Huurteen tekemä nätti kuva. :>) Silmien takana on pienet mustat viivat jotka ovat syntymämerkit. Viikset lepattavat yleensä takana, silmät ovat vihreät. Toisessa sarvessa, Kururulla on outo koru, joka näyttää pitävän tuota hallinnassaan. Kuono on pitkä ja keho on karvainen.[/center][/color]

Luonne

Luonteeltaan Kururu on rauhallinen, jos tuolta kysyttäisiin mitä tuo rakastaa Kururu varmasti sanoisi meri, horisonttiin laskeutuva aurinko ja kostea nurmi. Kururu iloitsee pienistäkin asioista, Kururu on seurallinen, mutta pärjää myös yksin. Itse Kururu ei ole kovinkaan puhelias, mutta kuuntelee mielellään muiden juttuja. Huuda vain kerran niin Kururu varmasti ilmestyy paikalle auttamaan. On vain yksi asia josta saat Kururun raivostumaan, hyökkäät Kururun läheisen kimppuun. Tästä pääsemmekin historiaan..

Historia

Kururu eli muinaisessa Nomathirassa tovereidensa kanssa. Siihen aikaan Nomathira oli herkkä ja järkkyvä, pahuus oli saastuttanut alueita. Kururu ystävineen yritti taistella pahaa vastaan. Valitettavasti tapahtui monenlaista ja Kururu sinisilmäisyyksiensa vuoksi kenties oli joutunut pienimuotoiseen Organisaatioon. Lopulta joukkien tarkoitus perä jäi epäselväksiselväksi. Uskottiin, että nuo yrittivät luoda uutta rotua, joka olisi niin voimakas, että tuhoaisi pahuuden kokonaan. Organisaatio oli valmis uhrauksiin sen vuoksi ja pian nuo leimattiin pahoiksi myös. Siihen aikaan liikkui huhu, että he onnistuivat tarkoituksessaan, ken tietää. Kuitenkin, oli kulunut jonkin aikaa viimehetkisistä taistoista ja Kururu oli viimein päässyt ihannoimaansa paikkaan, mereen joka kuvasti tuon mielessä vapautta. Kuten varmaan jo osaatte kuvitella, tuo ihana päivä muuttui katastrofaaliseksi. Uusi vaarallisempi pahuuden siemen oli kerääntynyt meren yläpuolella. Sen aikaiset sankarimme olivat lähestymässä sitä sillä olivat huomanneet sen. Syystä tai toisesta Kururu ei siittä piitannut, kunnes näki toverinsa. Käärmemäisesti seuraten veden alla ystäviään Kururu näki noiden taistelun, se oli epätoivoista sillä vihollinen oli montakertaa vahvempi. Yllättäen vihollinen hyökkäsi Kururun tärkeimmän ystävän kimppuun kovalla voimalla, tuon keholiikkui kuin itsestään ja pienen välähdyksien jälkeen Kururu oli kietoutunut viholliseen pidätellen tuota koko ruumiin ja kehon voimillaan. Toiset eivät ehtineet perääntyä, kun tuo olento, toinen lohikäärme tarttui Kururuun ja kylmäkiskoisesti taittoi toisen niskat. Kuului vain onneton rusahdus ja viimeisen kerran tuon ystävät näkivät Kururun tippuvan mereen, sinä hetkenä oli ilta ja aurinko oli juuri laskeutunut horisonttiin, aamulla oli satanut ja nurmi oli kosteaa. Sanotaan, että meren pinnalle nousi punainen lootus veren ja auringon heijastuksena. Kururun ruumis katosi mereen.[/center][/color]

Tässä ja nyt

Baziljoonaa vuotte eteenpäin ->> *wooooosh* näin.
Laitos oli keksinyt uuden suunnitelman, nuo aikoivat etsiä muinaisten olentojen fossiileja ja mahdollisia jäänteitä noista-ajoista. Laitos uskoi, että muinaiset olennot olivat nykyaikaa paljon voimakkaampia ja heillä oli suuri tahdonvoima. Kaivaukset oltiin aloitettu. Yllättäen kauan senjälkeen kun projekti oli alkanut, löydettiin monien kilometrien päästä jään alta, säilynyt Lohikäärmeen keho. Se oli täydellinen, se oli säilynyt jään sisällä koskemattomana. Laitos otti sen mukaansa ja alkoi uusiprojekti saada tuohon muinais-lohikäärmeeseen liikettä. Kehon ansiosta laitos oppi paljon ja myös sen, että henki oli jättänyt ruumiin. Laitos kaikkineen hilavitkuttimineen kokosi työntekijänsä, jotka eivät olleet ihmisiä yhteen. Tiedettiin, että monet olennot hallitsivat joitain taikuuden muotoja. Näin pitkän ajan kuluttua onnistuttiin rakentamaan hengen houkutin. Kururun keho levitettiin koko pituudeltaan altaaseen ja alkoi hengen kutsumis projekti. Se ei ollut lähestulkoonkaan yhtä outo kuin sadetanssi, mutta siittä ei sen enempää. Kesti 14 tuntia kun jotain tapahtui. Kaikki sokaistuivat ja sen hetken jälkeen tuo lohikäärmeen keho rupesi liikkumaan paiskoen häntäänsä raivoissaan.
Muinais-lohikäärme oli herännyt. Laitoksen väki kohteli lohikäärmettä kohteliaasti, sillä pelkäsivät tuon voimaa. Tosin ei kestänyt kauaa, kun laitos sai ujutettua lohikäärmeen toiseen sarveen renkaan, joka alistaa Kururun tottelemaan laitoksen käskyjä. Ensimmäisenä tehtävänään oli etsiä karkulainen..