War or fight, does it matter?

[Huurre]

Kuva osoitteesta www.puuelementti.com/media/pictures/Teollisuusrakennus.jpg


Kora

Iloisuustaso on jo hieman laskenut, mutta nyt se putoaa alemmas vielä, kun jättimäinen, matala rakennus tulee näkyviin. Kora lentää automaattisesti lähempänä Kururua, mitä lähemmäs nuo saapuvat laitosta. "Hmm.. He eivät taida käyttäytyä kovin kohteliaasti minua kohtaan, vaikka pelkäisivätkin minua.." Mutisee lohikäärmeneito. Tuon liikkeissä on tiettyä epäröintiä.

Kun Laitoksen ensimmäiset työntekijät näkyvät maassa, Kora on vähällä kääntyä ympäri vaistojensa varassa, mutta lupaus on lupaus. Ja hänhän lupasi tulla.

[Suruhuntu]

Kururu

" Laskeudutaan.. " Kururu syöksähtää alas noin 6 metrin päähän laitoksen aidoituksesta, kun tuo etäämmällä ollut laitoslainen kutsuu ystävänsä paikalle. Kora ehkä ihmettelee miksi Kururu laskeutui noinkin kauaksi, mutta Kora saa sen pian selville.

10 hengen joukko lähestyy aitaa, mutta pysähtyvät sitten muutaman metrin päähän aidasta, yksi arvovaltaisemmalta näyttävä työntekijä astuu esiin. " Kunnioitettu lohikäärmeiden muinaisjumala, otit näemmä vastaan antamamme tehtävän ja olemme siittä iloinneet. Pahoittelemme kovakouraisuuttamme, mutta jotkut asiat ovat välttämättömiä. Toivon, että olet antanut sen anteeksi. Mutta se päättyy jos tästälähin voitte tehdä yhteistyötä kanssamme näinkin vapaehtoisesti..! " Hahmo perääntyy sitten muiden sekaan.

Kururu kohottaa päänsä astellen Koran eteen. " Teet kuten sanon. Onko selvä? Kaikki on silloin hyvin.. " Kururu kääntää katseensa laitoslaisiin katse kiertäen noissa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Kururu avaa suutaan paljastaen valtavat terävät hammasrivistönsä karjaisten leijonamaisesti. Muutama laitoslainen perääntyy. " Kora he näkivät sinut.. .. suoritin annetun tehtävän joten heilla ei pitäisi olla valittamista.. Kora en voi tulla mukaasi.. anteeksi.... minä.. " Kururu epäröi sulkien silmänsä kääntyen Koraan. " .. minä todella pidän sinusta!! Mutta en voi ajatella itsekkäästi..! Sinun on parempi muualla, ehkä pääsen etsimään sinua toisella tehtävälläni.. mutta.. " Kururu katsoo poispäin surullisesti.

" .. en voi.. en salli tätä. " Kururun takana olevat laitoslaiset lähestyvät nyt aitaa. " Kora. Sinussa on jotain jonka takia voisin tehdä mitä vain. En voi antaa sinun palata tänne, enkä varsinkaan tällälailla... !" Kururu nostaa päänsä ylös irvistäen katkerasti. En halua.. en halua jäädä yksin, mutta en voi sallia Koralle tälläistä.. pidänkö hänestä todella niin paljon..? Kururu katsoo Koraa, katsoen tarkasti että muistaisi tuon todella hyvin, ehkä jopa viimeisen kerran.
" MENE! " Kururu huudahtaa syöksähtäen itse aitaa vasten osittain kaataen aidan painollaan, muutama laitoslainen jääden alle peittäen työntekijöiden näkymän. Kururu katsoo Koran perään. " .. nähdään.. " Tuon ääni on hiljainen, korkea ja pehmeä, mutta silti surullinen.

[Huurre]

Kora

Hieman ihmetellen Kururun laskeutumispaikkaa Kora seuraa perässä, pysyen toisen takana tiukasti, lähes piilossa muilta vaikka tietääkin noiden tiedostavan oman läsnäolonsa. Ilmeisesti Kururulla on suunnitelma, Kora nyökkää merkiksi tekevänsä kuten toinen sanoo. Kururun puhuessa Koran mieleen iskevät pelottavat ajatukset, kun tuo puhuu epäröiden. Kun Kururu katsoo poispäin Koran sydäntä vihlaisee, lohikäärmeneito astahtaa askelen eteenpäin kuin tukeakseen toista, mutta ei voi tulla, jokin estää..

Kururu heittäytyy aitaa vasten, Kora ymmärtää tilaisuuden tulleen. Ihan vielä toinen ei voi mennä; sekunnin epäröityään neiti syöksähtää Kururun luo, tietäen ehkä näkevänsä viimeisen kerran. Kuonollaan Kururun kuonoa sipaisten antaen näin suudelman toiselle, Kora kuiskaa kiitoksen surullisena ja syöksähtää sitten lentoon, suuntana laitoksesta poispäin.

Laitoksen takaa ilmaan nousee kaksi lohikäärmettä ratsastajineen, sarvissaan renkaat. Ilmeisesti laitoksessa oltiin varauduttu tähän, tai kaksi lohikäärmettä olivat juuri lähdössä suorittamaan jotain tehtävää, mutta joka tapauksessa he sattuivat Koran epäonneksi juuri paikalle: Koran lentäessä poispäin punainen ja tummansininen lohikäärme lähtivät nopeasti pakenevan lohikäärmeen perään, saavuttaen tuota nopeasti. Kora kiljahtaa, yrittäen nopeuttaa, mutta näkee jo mielessään kuinka lohikäärmeet nappaavat tuon ilmasta kuin haukka pikkulinnun, pakottaen maahan ja laitoksen "hyvään hoivaan.."

[Suruhuntu]

Kururu

Kururu on nähnyt tilanteen. Laitoksesta syöksyy tukijoukkoja pidättelemään Kururua. " EI!! " Kururu karjuu raivoissaan kohottaen päänsä. Tuon silmien vihreä väri kirkastuu tuon silmät muuttuen kokonaan vihreäksi. Kururu paiskoo laitoslaiset tieltä syöksyen Koran luokse. Tuo avaa suunsa huutaen jonkun loitsun tuntemattomalla kielellä sinivihreä valoiskien lähimpänä olevaan tummansiniseen lohikäärmeeseen isku lävistäen lohikäärmeen vatsan. Kururu syöksyy käärmemäisesti punaisen lohikäärmeen ympäri kietoutuen kuin käärme huitaisten ratsastajan pois. Kururu on sekaisin raivosta.

Kururu iskee oikealla eturaajallaan punaistalohikäärmetta kasvoihin sokaisten tuon silmät. " ETTE USKALLA!! " Kururu karjuu kuin leijona päästäen jo sinertävän lohikäärmeen otteestaan hyökäten jälleen puolikuolleen sinisen lohikäärmeen kimppuun syöksyen jokasuunnasta käyttäen ilmaa ja kehoaan hyväksi. Tuon iskut eivät ole raastavia vaan viiltäviä. Lopulta tuo nousee korkealle ilmaan lohikäärmeet perässä, alhaalta tulee laukauksia. " ETTE KOSKE HÄNEEN!! " Kururu leijuu käärmemäisesti alaruumis on kiertynyt ja näyttää kuin Kururu roikkuisi ilmassa. Tuo kohottaa eturaajansa eteensä, viikset leijuvat sivuilla suu edelleen auki. Tassujen väliin ilmestyy pallon muotoinen energia jonka muotoa pitää yllä vesi, pallon sisällä on jokin valkea joka kasvaa koko ajan, se näyttää suomulta. Ennenkuin kumpikaan lohikäärmeistä ehtii hyökätä Kururu iskee tuon tuntemattoman voiman. Ensimmäinen ehtii väistää tieltä ja pallo iskeytyy punaisen lohikäärmeen kasvoihin räjähdysmäisesti, mutta pallon sisällä ollut suomu on lähtenyt sinisen lohikäärmeen perään. " OLITTE SITTEN KUINKA RENKAAN ARMOILLA... EN ANNA ANTEEKSI!! " Kururu karjuu, kun suomu viiltää sinisenlohikäärmeen kyljestä vatsan ympäri halkaisten lohikäärmeen oletettavasti se kuollen ja Kururun viimeystelyn takia lohikäärme muuttuu vedeksi putouksen lailla tippuen alas.

Kururu rauhoittuu katsoen Koran perään joka varmaankin on jo paennut paikalta tai jotain. Kururu käytti raivoissaan voimansa, hetken vain leijuen paikoillaan katsoen Koraa/Koran perään. Kururu tippuu alas suu hieman auki. (Kora, kora.. älä katso taaksesi, älä tule takaisin. Minä pärjään kyllä.. anteeksi.. Kora..) Pakosta ripauttaen viimeiset voimansa telepatia yhteiteen kunnes tuo valtavan lohikäärmeen keho iskeytyy hankeen laitoslaiset heti piirittäen tuon. Kururun etuset kahlitaan ja kasvoihin laitetaan kuonokoppa side joka peittää tuon silmät. Kururun hengitys on rohisevaa, muristen jokin voimakas potkaisee tuon muutamia viiltoja jotka sai lohikäärmeiltä. Kururu parahtaa kohottaen päänsä iskien sen sitten takaisin maahan menettäen tajuntansa. Etäisesti vain kuullen huutoja ja kysymyksiä mitä tuolle aijottaisiin nyt tehdä.

[Huurre]

Kora

Kora kuulee alhaalta Kururun karjahduksen ja tuntee selässään tummansinisen lohikäärmeen terävät kynnet, jotka raastavat suomuja toisen lohikäärmeen yrittäessä pysäyttää Koraa vauhdissa. Tuskasta kiljahtaen Kora tuntee kuuman veren valuvan selkäänsä pitkin, mutta kidutus loppuu onneksi yhtäkkiä, tummansinisen lohikäärmeen joutuessa Kururun raivon alle. Kun toinen, punainen, yrittää tavoittaa Koraa, Kururu syöksähtää tuonkin kimppuun. Mielessään anteeksipyytäen ettei voi auttaa Kururua Kora suuntaa pakoon, vaikkakin vihlaisee jättää Kururu varsinkin nyt, kun laitos tulee kohtelemaan herraa kovin kovarkouraisesti.

Kururun jäädessä pidättelemään lohikäärmeitä, alhaalta yritetään saada Koraa kiinni, turhaan. Ollessaan niin kaukana, ettei kukaan laitokselta voi Koraa nähdä, tuo hidastaa hetkeksi vauhtiaan ja katsoo olkansa yli nähden Kururun olevan kahlittuna. Lohikäärmekielellä, jota ihmiset eivät ymmärrä, Kora huutaa anteeksi Kururulle ettei voi juuri nyt tuota auttaa, mutta tulisi auttamaan. Lohikäärmeneiti voi vain toivoa, että Kururu edes kuulee tuon, kääntyen sitten laskeutumaan.

Vaikka Kora laskeutuikin vaarallisen lähelle laitosta, ehkä noin. 10-15 kilometrin päähän, ei tuo voi muuta. Pitkä haava selässä heikentää jatkuvasti ja Kora toivoo totisesti ettei kuole. Löydettyään ehkä hieman turvallisen paikan, Kora nostaa selkäänsä lunta tyrehdyttämään verenvuodon, käyden keräämään voimiaan ja odottamaan, että laitoksella tapahtuisi jotakin, ehkä kaaos tai onnettomuus, jonka avulla hän voisi ehkä auttaa Kururua.

[Suruhuntu]

Kururu

Kururu viedään pian pois paikalta raahaamalla. Kururu lasketaan altaaseen johon on laitettu vettä. Vesi parantaa Kururun haavoja hiljokselleen, mutta siinä tulee kestämään vielä pitkään ennenkuin ne parantuvat kokonaan, tosin mikään ei pysty parantamaan Kururun henkisiä kipuja.


- 2 viikkoa on kulunut -

Kururu nojaa altaan reunaaseen päätään masentuneena ajatellen vain Koraa joka hetki. Kururu on keholtaan kahlittu altaaseen ja tuon kaulassa on panta kaiken varalta. Kasvoihin on laitettu kuonokoppa ja Kururua ravitaan vain nesteillä piikityksien kautta. Kykenemättä juurikaan liikkumaan Kururun keho makaa veden pohjassa käärmemäisesti kietoutuneena. Huone on valtava, mutta autio.. Kururun silmät on kiinni ajatellen Koraa ja miettien miten tuo voi. Haluan pois.. pois.. ... Mutta jos lähden he tulevat perääni. Sitäpaitsi tämä rengas alati yrittää manipuloida tunteitani.. Kururu avaa silmiään, toinen silmän iiris on supistunut ja mustuainen on viirumainen.

Kururu kohottaa päätään, muutama laitoslainen tulee taas hyvin suojattuna tarkkailemaan Kururun tilaa ja leikkimään tuon tunteilla. Muristen uhkaavasti kumminkin hyödytöntä Kururu karjahtaa pian kivusta joka leviää kuin sähkö tuon kehoon kipu pahentuen enemmän tuon ollessa vedessä, tosin vesi parantaa tuon hetken kuluttua. Tuon otsaan asetellaan johtoja ja tuon rengas käynnistetään, Kururu huutaa jälleen, kun se alkaa. Pimeys.. Kururu seisoo tyhjässä katsellen ympärilleen, ei mitään.. Kururu huutaa mutta mitään ei tapahdu. Äkisti tuo iskeytyy maata vasten puristaen silmiään yhteen kivusta karjuen kuin leijona. Tuon tunteita riepotellaan järkyttävät heijastukset.. muistot ilmestyen tuon mieleen. Sitten tuon tunteita vääristetään piinaava kipu joka tulee sisältä päin ei lakkaa. Mielikuvat riivaa Kururun mieltä lakkaamatta, kunnes ne rauhoittuvat. Tuon muistoja manipuloidaan tehden valheellisesti siittä Kururun vihollinen, houkutellaan tuo väärään kostoon, piiskataan tuo vahingoittamaan. Pakotetaan tuota nauttimaan jokaisesta hetkestä.. kunnes tuo avaa silmänsä nähden heijastuksen hyökäten sen kimppuun hetkeäkään epäröimättä, jotta piina loppuisi. Halluusinaatio katoaa ja kivut katoaa. Kururu hengittää raskaasti siinä missä aluksi olikin, altaassa. Työntekijät keskustelevat tyytyväisinä keskenään asetaen renkaan vielä tiukemmalle lähtien sitten hilavitkuttimineen pois.

Raivo on vallannut Kururun kehon, tuon kuono koppa on laskettu irti. Kururun havahtuessa hereille tuo karjuu leijonamaisesti iskien kehoaan vasten allasta repien kahleensa irti väkivaltaisesti. Pian työntekijöitä ilmestyy Kururun huoneeseen keskustellen tuon kanssa. Kururu tarkkailee katseellaan noita. Laitoslaisen lopettaessa Kururu nappaa tuon hännällään nousten altaasa karjuen. Muutama laitoslainen juoksee tuotapäin huitasten niitä kädellään, mutta huomaamatta yksi painaa tuon kaulan alaosaan polttomerkin. Kururun huuto ei hellitä tuo paiskoen laitoslaisia kuin kärpäsiä, tuo ei näe muita kuin hirviön jonka haluaa surmata. Ei tuoda laitokseen vaan raastaa ja kiduttaa kunnes omat piinat ovat lakanneet. Tuo paiskautuu seinää vasten ja jälleen kunnes seinä halkeaa päästen vapaaksi. Kymmeniä ehkä satoja juoksee tuon perään tähdäten Kururua, mutta turhaan. 6 Lohikäärmettä päästetään ratsastajineen Kururun perään seuraamaan mitä tuo aikoo. Pian kumminkin nuo kutsutaan takaisin, sillä nuo ovat saaneet selville mitä Kururu aikoo renkaan kautta.

Kururu lentää kohti paikkaa tuntien raivonsa voimistuvan lähestyessään. Kururu kohottaa päänsä leijonamaiseen karjuntaan syöksyen alas ja jälleen korkeammalle. Kururun mielessä pyörii vain nuo valheellisesti luodut muistot, miten se yritti surmata tuon ja loukata törkeästi tuon läheisiä. Kururu puree hampaitaan yhteen verinoro valuen suupielestä. Tuon silmät muuttuvat kirkkaan vihreiksi. Jälleen nuo muistot pyörivät Kururun päässä kipu leviten sähkömäisesti tuon kehoon. Peto hyökkäämässä viattoman kimppuun surmaten tuon säälimättä, sitten raastaen Kururun kehoa vaikka Kururu oli yrittänyt aluksi auttaa tuota. Kaikki, kaikki pelkkää valhetta valhetta valhetta.. valhetta!!

Kururu pysähtyy ilmassa tippuen alas iskeytyen maahan rajusti. Kururu nousee ylös katsomatta taakseen vihreät silmät hohtaen kirkkaana. Se on lähellä, kipu vain voimistuen. Siittä on päästävä eroon, se on tapettava kärsien. Sille ei voi antaa helppoa kuolemaa, sen on pakko, pakko surmata. Kururu syöksyy levitaation avulla metsään. Siellä se on.. Kururu kohottaa päätään.. .... ............

... Hiljaisuus Kururu katsoo tuota, KORA..!!

[Huurre]

Kora

Viimeisten kahden viikon aikana Kora on kerännyt voimiaan. Ensimmäisinä päivinä tuo tuskin jaksoi liikkuakkaan, miettien vain miten auttaisi Kururun pois. Vähitellen kuitenkin voimat palasivat, tähän hetkeen tullessa lähes täysissä voimissaan oleva Kora lähti kohti laitosta, jonkinlainen epäilyttävä suunnitelma mielessään. Kauan tuo ei kuitenkaan ehtinyt matkustaa, ehkä vain kilometrin tai pari, kun päänsä nostaen Kora huomaa lohikäärmeen edessään.

"Kururu?"

Vaistot kieltävät toisen luo menemisen, iskevät vastaan, mutta Kora ottaa pari epäröivää askelta toista kohti. "Sinä siis pääsit karkuun.." Jokin on kuitenkin vialla. Vihreät silmät hohtavat pelottavasti, katsoen myrkyllisesti toista, vihanen, raivoisa ilme kasvoillaan. Hopeisenharmaa lohikäärme perääntyy toista askelen, toisen, ravistellen päätään. "Ei, ei, ei.. Ei!" Ääni on sydäntäraastavan surullinen ja täynnä tuskaa, mutta se tuskin auttaa yhtään. Lohikäärmeneito perääntyy katse toisessa, valmistautuen taistelemaan mielessään, peläten ettei pysty puolustautumaan toista vastaan koska ei halua satuttaa..

[Suruhuntu]

Kururu

Ei, ei, ei... nuo jäävät hetkeksi kaikumaan Kururun päässä kipu iskien tuohon viiltävästi. Kururu kohottaa päänsä jalopeuran karjuntaan syöksyen Koraa päin hampaat näkyvillä. Kururu kiertyy sivulla olevaan puuhun nousten ilmaan, mutta tuon noustessa liian korkealle näyttää kuin jokin iskisi tuota ja tuo tippuu alas iskeytyen hankeen.

Kururu nousee ylös suu hieman auki tuijottaen Koraa kirkkaan vihreät silmät hohtaen. Kururu hyökkää suoraa edestä joka ei ole tuon tapaista, sillä tuossa ei näytä olevan mitään taktiikkaa. Niinkuin ei olekkaan sillä Kururu haluaa vain päästä kivuistaan eroon.

[Huurre]

Kora

Kururun hyökätessä edestä Kora pystyy väistämään helposti. Luulisi Kururun tietävän ettei sellainen onnistu? Hieman ymmällään, enemmän surullisena ja tuskissaan ja Kora hyökkää Kururun kimppuun, yrittäen lähinnä näykkiä ja kynsiä puremisen ja viiltelyn sijaan.

"Täytyy olla muu vaihtoehto, meidän ei tarvitse tapella!" Koralla ei ole aavistustakaan, ovatko laitoksella muokanneet tuon tunteita, tai onko kipu ykwsinkertaisesti käynyt liian suureksi tai käynyt jotain muuta, mutta Kururu ei ainakaan päällisesti näytä tunnistavan tuota muuna kuin petona..

Kyyneleet sumentavat Koran silmät, hetkeksi tuon puolustus aukeaa hivenen, heilauttaen siipeään pysyäkseen tasapainossa juuri niin, ettei sillä hetkellä näe toista lohikäärmettä.

[Suruhuntu]

Kururu

Sokeana tuon puheille Kururu ottaa vastaan tuon jokaisen iskun joka ei aiheuta kuin muutamia verinaarmuja. Kururun vastatessa hyökkäykseen tuo näkee kyyneleet Koran silmissä tuon vauhti tempo hidastuen hetkeksi.

Kururu hyökkää Koran kimppuun kietoen kehonsa Koran ympäri kohotan ilmaan ja paiskautuen takaisin alas Kora iskeytyen edellä. Kururu tiukentaa otettaan tarttuen hampaillaan Koran kaulan sivuun puristaen siittä tiukasti. " Grr.. " Kururun hampaat eivät mene läpi, tuon voimat heikkenevät ja puristus voima hellittää. Kururu ulvahtaa irrottaen kokonaan ja kuin lennossa paiskautuen puuhun metrien etäisyydellä.

Kururu kohottaa päänsä, tuon omassa kaulassa on purema jälki josta vuotaa verta. Kururu puristaa silmiään huomaten Koran otsassa olevan merkin, jonka itse oli aijemmin laittanut jota ei kumminkaan muista. Kururu ei ymmärrä. Kukaan muu ei tuota merkkiä osaa laittaa ja miksi tuo viholliseen olisi laittanut suojelevan sinetin. Tasapainotellen hetken Kururu paiskautuu kyljelleen sillä Koran suojaan oli laitettu yli puolet Kururun voimista ne kaikki iskeytyen Kururuun, sillä tuo isku olisi tappanut Koran.

[Huurre]

Kora

Maahan paiskautuessaan Koraa huimaa, mutta se menee ohi lähes hetkessä, kun toinen tarraa lohikäärmettä kaulasta. Kora painaa silmänsä kiinni, luullen kuolevansa tähän, hengityksen käydessä vaikeammaksi. Ote alkaa kuitenkin heiketä, Kururu irrottaen otteensa. Hämillään Kora kompuroi pystyyn perääntyen pari askelta siivet pystyssä sivuillaan z-muotoisissa asennoissa.

Hämmennyksekseen Kora ei aluksi tajua miksi Kururun kaulassa on puremisjälki, eihän tuo purrut? Muutaman hetken jälkeen Kora ymmärtää, entistä enemmän ymmällään vastausten muodostaessa kysymyksiä. Kururu paiskautuu kyljelleen.

"Olen idiootti.. Tässä vaiheessa minun pitäisi paeta.." Kora mutisee silmät kyynelissä, tullen Kururun luo. "Totaalinen idiootti.. Mutta en halua että sinua sattuu yhtään enempää. En voi iskeä sinua, en voi satuttaa sinua, vaikka meinasit tappaa minut." Kora katsoo suoraan Kururun silmiin, omista silmistään heijastuen suru. "Sano mitä tahansa, niin teen sen, kunhan sinuun ei satu."

[Suruhuntu]

Kururu

Koran lähestyessä Kururu perääntyy nousten ja hyökäten toiseen, mutta kuin suojaava kenttä tuo iskeytyy takaisin. Kirkas vihreä rupeaa hiipumaan silmät palaten normaaliksi mutta viha ei helly. Kururu kohottaa päänsä karjuntaan, mutta ääni ei kanna tuon suusta tuo hiljentyen mulkoillen Koraa raivoissaan. Sano.. sano.. mitä tahansa? Kururu nousee jälleen, tuolle ilmestyy muutama etäinen heijastus, Koran sanoessa hyvästit tuolle antaen suudelman tuolle ennen pakoa.. Kururu puristaa silmänsä yhteen avaten ne. " Ole sanojesi mukainen..!! " Kururulle iskee jälleen muisto kompuroiden etäämmälle.

Kururu avaa silmänsä irvistäen. Jälleen ja taas.. Kora lähestyy tuota peuran kanssa, Kora lentämässä tuon vierellä, Kora, Kora, Kora.. Kururu hätkähtää. " MITÄ TAHANSA!?!? HAH! " Kururu rupeaa ajattelemaan loogisemmin. " Tapa minut sitten..! " Kururu hyökkää jälleen edestä tahallisesti kääntäen päänsä niin että kiertäisi sivusta, mutta ilman suojausta että Kora saisi tuon kaulasta otteen. Kururu haluaa kokella onko Kora tosissaan.

[Huurre]

Kora

Kururu käyttäytyy oudosti, mutta selvästi parempaan suuntaan. Kora on yhä ymmällään, Kururu jättää puolustuksensa auki tahallaan mutta tätä Kora ei ymmärrää, seisoen vain kuin koiranpentu jota kivitetään. Silti, puolustuksen ollessa auki, lohikäärmeneidon katse osuu sarveen -ja sitä pitkin renkaaseen. "Voi ei, anteeksi.."

Äkkiä Kora on iskeytynyt Kururun niskaan kiinni, mutta kohteena ei ole itse niska, vaan terävät hampaat takertuvat metalliseen renkaaseen sarven ympärillä. Sulkasiivet menevät Kururun näkökentän eteen, jolloin tuo ei voi syöksähdellä, tai voi satuttaa itseään enemmän kuin Koraa. Äkillisellä hyökkäyksellä Kora toivoi saavansa yllätyksen puolelleen, toivottavasti saaden irrotettua renkaan. Rengas on kuitenkin odotettua vahvempi, eikä toinen lohikäärme saa sitä hetkessä irti.

Metalli vääntyy, tunkeutuen luultavasti sarveen kivuliaasti, Kora pyydellen mielessää anteeksi. Epätoivoissaan Kora toivoo vääntymisen tarkoittavan renkaan vaikutuksen heikkenemistä, muttei voi olla varma. Entä jos renkaan rikkouduttua muistot eivät palaisi, Kururu pysyisi vihaisena? Silmänsä sulkien Kora yrittää yhä tempoa rengasta.

[Suruhuntu]

Kururu

Koran iskiessä renkaaseen Kururu lysähtää maahan kuin sokaistun. *Flash back* toisensa jälkeen, Kururu karjahtaa leijonamaisesti kiskaisten lopulta päänsä kauemmaksi. Veden voimillaan tuo siirtää vesiköynnöksiä tuon sarveen ne kiertyen renkaan ympärille ja Koran suun ympärille. Kiskaisee päätään nyt ja kuuluu särkynyt rusahdus. Vesiköynnökset katoavat ja Kururu makaa "jälleen" kyljellään, tuo huohottaa minkä ehtii. Rengas oli laitettu liian tiukalle ja se oli yksi syy miksi se särkyi. Kururun sarvessa on syvä halkeama, mutta se paraantuu.

Kururu kohottaa päänsä istuutuen katsoen Koraa, muistot ovat palanneet pätkissä takaisin. Fyysinen kipu on lakannut, mutta tuon on vaikea antaa itselleen anteeksi sen mitä tuo Koralle yritti tehdä, kumminkin saaden ehkä hyvän tilaisuuden paljastaa tunteensa, jos tämä olisi vaikka viimeinenkin.. Kururu ei anna odotuttaa itsensä lähestyen Koraa ontuen. "Sano mitä tahansa, niin teen sen, eikö niin..? Mitä minä todella haluaisin.. olisi se, että voisimme elää yhdessä. Kora. " Kururu kohottaa päänsä Koraan, tuon silmät ovat lasittuneet, suru ja katumus hyökyen kuin aalto tuon kasvoilla.

[Huurre]

Kora

Kun rengas rikkoontuu, Kora perääntyy kauemmas, katsellen huolestuneena Kururua. Kun toinen nousee istumaan, Kora voi huokaista helpotuksesta, sillä Kururuun ei näytä sattuneen. Valkoisen lohikäärmeen lähestyessä Kora kuitenkin painaa arasti korvansa luimuun ja päänsä alas vaistomaisesti. Entä jos hän ei pidä minusta, kuitenkaan? Tiemme eroavat nyt, jos hän sanoo niin tai yrittää minua suojellakseen lähteä.. Tai jos hänellä on jo perhe.. En itse asiassa edes tunne häntä kunnolla.

Hetken aikaa Kora on aivan hiljaa, ei tiedä mitä sanoa. Avaa suunsa kuin sanoakseen jotain, sulkee sitten. Kururun kasvot näyttävät niin surullisilta, katuvilta, Kora hymyilee vaikka tietää ettei pitäisi. Lopulta hän ei saa sanotuksi mitään muuta kuin "Kyllä" sipaisten Kururun kuonoa omallaan.